Sisältö
Erillinen (adjektiivi)
Lukuun ottamatta (loput); ei ole kytketty tai liitetty (mihinkään muuhun).
"Tämä tuoli voidaan purkaa viiteen erilliseen kappaleeseen."
Erillinen (adjektiivi)
Ei yhdessä (yhdessä); ei yhtenäinen.
"Yritän pitää henkilökohtaisen elämäni erillään työstä."
Erillinen (verbi)
Jakaa (asia) erillisiin osiin.
"Erota artikkelit otsikoista."
Erillinen (verbi)
Erottaa jotain yhdestä asiasta; Irrota.
Erillinen (verbi)
Aiheuttaa (asioiden tai ihmisten) olevan erillisiä.
"Jos lapset käyvät liian meluisiksi, erota ne muutaman minuutin ajan."
Erillinen (verbi)
Jakaa itsensä erillisiksi kappaleiksi tai aineiksi.
"Kastike erottuu, jos et sekoita."
Erillinen (verbi)
Erottaa toisistaan; valitaksesi muun muassa erityiskäyttöön tai -palveluun.
Erillinen (substantiivi)
Kaikkea, jota myydään itse, etenkin vaatetusta.
Erikseen (adverbi)
Erillisellä tavalla; ei yhdessä; toisistaan.
"Asumme erikseen kolme vuotta."
Erillinen
Erottaa; jakaa; irti; katkaista; osallistua millään tavalla.
Erillinen
Tulla välillä; pitää erillään varaamalla välinen tila; valehdella välillä; Välimerellä erotetaan Eurooppa ja Afrikka.
Erillinen
Erottaa toisistaan; valitaksesi muun muassa erityiskäyttöön tai -palveluun.
Erillinen
Jaettu toisesta tai toisista; päätöksen ulkopuolelle; irrotettu; erotetaan; - sanoi asioista, jotka olivat yhteydessä toisiinsa.
Erillinen
kytkemättä; ei yhdistynyt tai assosioitunut; erilliset; - sanoi asioista, joita ei ole kytketty toisiinsa.
Erillinen
Erottunut kehosta; ruumiista; kuin erillinen henki; erillinen sielujen tila.
Erillinen (verbi)
Erottaa; erottua; irti; vetäytyä toisistaan; koska perhe erottui.
Erillinen (substantiivi)
erikseen toimitettu artikkeli, joka alun perin ilmestyi suurempana julkaisuna
Erillinen (substantiivi)
vaate, joka voidaan ostaa erikseen ja jota voidaan käyttää yhdessä muiden vaatteiden kanssa
Erillinen (verbi)
toimia esteenä; seistä välillä;
"Vuorijono jakaa kaksi maata"
Erillinen (verbi)
pakottaa, ottaa tai vetää irti;
"Hän erotti taistelevat lapset"
"Mooses erotti Punaisenmeren"
Erillinen (verbi)
merkitse erilaiseksi;
"Erotamme useita vaahteratyyppejä"
Erillinen (verbi)
jakaa osiin tai osiin;
"jakaa kakku kolmeen yhtä suureen osaan"
"Brittiläiset veistävät Ottomaanien valtakunnan ensimmäisen maailmansodan jälkeen"
Erillinen (verbi)
hajota;
"Kaksi liimattua kappaletta erottuivat"
Erillinen (verbi)
jakaa osiin tai komponentteihin;
"Erottaa jyvät akanoista"
Erillinen (verbi)
järjestä tai tilaa luokittain tai luokittain;
"Kuinka luokittelisit nämä keramiikkalasut - ovatko ne esihistoriallisia?"
Erillinen (verbi)
jakaa paloiksi tai paloiksi;
"Hahmo hajosi"
"Juuri leivottu leipä hajosi"
Erillinen (verbi)
tehdä jako tai erottelu
Erillinen (verbi)
lopettaa yhdistyksen tai suhteen; mennä eri tavoin;
"Liikekumppanit välittivät verokysymyksen"
"Pari erosi 25 vuoden avioliiton jälkeen"
"Ystäväni ja minä erotimme"
Erillinen (verbi)
mene omat pois; siirtyä toisistaan;
"Ystävät erottuivat juhlan jälkeen"
Erillinen (verbi)
kohdella toisin sukupuolen tai rodun perusteella
Erillinen (verbi)
jakaa kahteen tai useampaan haaraan haarukan muodostamiseksi;
"Tiehaarukat"
Erillinen (adjektiivi)
riippumaton; ei yhtenäinen tai yhteinen;
"ongelma, joka koostuu kahdesta erillisestä aiheesta"
"he kulkivat omat tietään"
"perusti erillisen kirkon"
Erillinen (adjektiivi)
yksilöllinen ja erottuva;
"kiinnitettiin jokainen erillinen haara maahan"
"lahja jokaiselle lapselle"
Erillinen (adjektiivi)
seisoo toisistaan; ei ole kiinnitetty mihinkään tai tuettu mihinkään;
"vapaasti seisova kellotorni"
"talo erillisellä autotallissa"
Erillinen (adjektiivi)
ei elä yhdessä miehenä ja vaimoina;
"päätti elää erillään"
"erillisten kotitalouksien ylläpito"
"ne erotetaan"
Erillinen (adjektiivi)
yksittäiselle henkilölle tai esineelle ominainen tai tarkoitettu;
"yksittäinen tarjoilu"
"erilliset huoneet"
"yhden hengen"
"sänky"
Erillinen (adjektiivi)
erotettu rodun, sukupuolen, luokan tai uskonnon mukaan;
"erillinen, mutta tasa-arvoinen"
"tytöt ja pojat erillisissä luokissa"
Erillinen (adjektiivi)
pitää yhteyttä tekemättä; on tullut erilliseksi
Erikseen (adverbi)
erillään muista;
"Erikseen otetut huoneet olivat itse asiassa neliöitä"
"hienoja kohtia käsitellään yksin"
